Talon salaojitus

Kosteus kellarissa johtuu usein salaojista, jotka ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Uusi salaojitus on iso projekti, joten suunnittele se talvella ja kaiva, kun routa on sulanut.

Päivitetty 15. marraskuuta 2026

Huonon salaojituksen merkit

• Kosteusläiskiä, suolahärmettä tai lohkeilevaa pintaa kellarin seinissä
• Ummehtunut haju kellarissa
• Vettä kellarin lattialla rankkasateen tai lumien sulamisen jälkeen
• Salaojat, jotka ovat yli 30–40 vuotta vanhoja

Laske määrät

Ojan pituus on yleensä talon piiri ja matka tarkastuskaivolle. Salaojasora on materiaalikustannusten suurin erä, joten laske huolellisesti.

1. Kaiva

Kaiva sokkelin alareunan tasolle, mutta älä koskaan anturaa syvemmälle. Kaiva osissa, jos maaperä on epävarma, äläkä jätä kaivantoa auki pitkäksi aikaa. Kaivinkone kuljettajineen tulee usein edullisemmaksi kuin itse kaivaminen.

2. Puhdista ja suojaa sokkeli

Pese ja puhdista sokkeli ja anna sen kuivua. Monet sivelevät sokkeliin kosteussulun ennen patolevyn asentamista nystyrät seinää vasten. Levyn pitää ulottua anturasta hieman maanpinnan yläpuolelle, ja se kiinnitetään päätelistalla.

3. Asenna salaojaputki

Levitä suodatinkangas pohjalle ja sen päälle kerros salaojasoraa. Asenna salaojaputki anturan viereen, ei koskaan anturan yläpinnan yläpuolelle, tasaisella kaadolla tarkastuskaivoa kohti. Asenna nurkkiin tarkastuskaivot, jotta putket voi huuhdella myöhemmin.

4. Täytä

Täytä salaojasoraa putken ympärille ja päälle ja taita suodatinkangas soran päälle. Täytä sen jälkeen vettä läpäisevällä maalla kerroksittain ja viimeistele tiiviimmällä pintakerroksella, joka viettää talosta poispäin.

Yleiset virheet

• Salaojaputki ilman tasaista kaatoa, jolloin notkoihin kertyy lietettä.
• Paljon hienoainesta sisältävä täyttö suoraan putkea vasten, mikä tukkii salaojan.
• Maanpinta viettää taloa kohti, jolloin pintavesi valuu suoraan kaivantoon.
• Kattovedet liitetty salaojaputkeen. Kattovesille tarvitaan oma putki.